Koruanarkistin manifesti

Mä olen koruanarkisti.

Mä teen koruja, joiden tekeminen vie aikaa ja rahaa - ja joskus myös unet. Ja silti mä teen niitä. En siksi, että maailma tarvitsisi lisää tavaraa, vaan siksi, että korujen tekeminen tuo mulle rauhaa. Se on mun tapa hengittää ja pysyä kiinni itsessäni.

Ja toinen syy olet sinä – sinä, joka et etsi vain kaunista esinettä, vaan korua, joka tuntuu joltain.

Maailma, joka tekee liikaa, mutta tuntee liian vähän

Maailmassa tuotetaan tavaroita ihan liikaa, liian nopeasti ja täysin tunteettomasti. Algoritmit syöttää meille koko ajan kaikkea, mitä meidän halutaan uskovan tarvitsevamme.

Sä ehkä mietit: ”Mihin koruja edes tarvitaan?”
Ei varsinaisesti mihinkään – ja silti ne on kulkeneet ihmisten mukana läpi historian, melkein kaikissa kulttuureissa.

Koruilla ei ole tarkoitusta - ja juuri siksi niillä on merkitys

Koru voi olla turha.
Tai se voi olla muisto, voima, identiteetti ja ankkuri.

Kun mä laitan korun korvaan, musta tuntuu heti kokonaisemmalta, näkyvämmältä ja pystyvämmältä.
Mutta massatuotetusta korusta en sitä fiilistä enää saa.
Se ei tunnu miltään – ei edes ajatuksena.

Mun kapina on hiljainen

Mun korujen tekeminen on mun hiljaista ja lempeää kapinaa massaa ja kiirettä vastaan.

Mun koruja ei valmista robotti.

Ne syntyy käsin – välillä keittiönpöydällä, kun lapsi on saatu nukkumaan.
Välillä mökin kuistilla, kun tuuli suhisee pihapuissa.
Joskus iltahämärässä, takkatulen rätistessä ja hiljaisuuden laskeutuessa.

Uskon, että koruun tarttuu se hetki, jossa se on tehty – rauha, lämpö, odotus, hengittäminen, ihan niin kuin siihen tarttuu sun tunne, kun sä löydät sen.

Mä en halua, että sä ostat korun.
Mä haluan, että sä löydät sen.

Trendit hukkuu massaan – tunteet ei

Mä en seuraa trendejä.
Mä seuraan tunnetta.

Teen koruja, jotka syntyy intuitiosta ja hetkestä. Joskus koru syntyy ennen kuin merkitys on edes sanoitettavissa, ja se on musta kaikkein kauneinta.

Välillä koruja syntyy yksi. Joskus pieni sarja.
Ei siksi, että se olisi tehokasta vaan siksi, että se tuntuu oikealta.

Värit ei tule muodista, vaan siitä, miltä metsä tuoksuu syksyllä, miltä valkoinen hanki näyttää valossa tai miten unessa nähty sävy jää pyörimään mieleen.

Koru ei ole kertakäyttöinen – se on pala identiteettiä

Siksi olen tuonut mukaan värivuodenaika-ajattelun. Kun käytät sun värivuodenajan vaatteita, korut on helppo yhdistää niihin uudestaan ja uudestaan.

Ei kertakäyttökoruja.
Ei “yhden illan” asusteita.
Vaan koruja, joihin haluaa palata.

Kun koru löytää oikean ihmisen

Mä uskon, että jokaiselle korulle on olemassa oikea ihminen.
Ja sen tuntee.
Se ei ole “ihan kiva”.
Se on “tää on niin mua.”

Siinä hetkessä koru muuttuu esineestä aarteeksi.

Ja jos tää resonoi sulle niin sä olet jo osa koruanarkiaa, vaikket tiennyt sitä vielä.